Täämä sopuli on jotenkin aina kokenut olevansa ulkopuolinen ja erilainen. Ei mikään yli- tai ali-sopuli, mutta erilainen. Ja muu sopuliyhteisö on tehnyt parhaansa yrittäessään ahtaa tämän sopulin sopulimuottiin, jotta tästä sopulista tulisi kerrassaan tyypillinen tai oikeastaan mallikelpoinen sopuliyksilö.

Pitkään sopuli alistui kohtaloonsa. Jos kerran oli sopuliksi syntynyt, kai sitten piti...

Sitten sopuli havahtui.

On vain tämä yksi elämä (todistettavasti) eikä huomista päivää ole kellekään luvattu. Parasta siis tehdä elämästään itsensä näköinen ja elää juuri niin kuin kuulee elämän itseään kutsuvan. Jo tänään! Jos elää elämänsä muiden mukaan, mitä sillä saavuttaa? Mitä se lohduttaa silloin, kun aurinko on jo laskemassa omalta kohdalta? Saati siinä vaiheessa, kun kasvaa ruohoa mullassa...

Onhan se rankkaa, ei erilaisia siedetä. Ei erilaisia tueta. Ei heitä kannusteta. Yksin on pärjättävä. Kun valtateitä ei tahdo tallailla, itse on raivattava oma polkunsa kanervikossa.