Nyt viimein tuli mitta täytten koko joulun suhteen.

Pienenä joulu oli mukava juhla. Paitsi että sai lahjoja, oli myös aivan mielettömän mystinen ja mukava tunnelma. Kun kasvoi kersaiästä yli, joulut latistuivat. Teininä ja nuorena aikuisena yritti paniikissa saavuttaa sitä lapsuuden mahtavaa tunnelmaa, muttei se ikinä onnistunut. Tuskin sitä koskaan edes saavuttaakaan enää.

Ehkä kaikki olikin vain huijausta. Mitään tunnelmaa ei ikinä ollutkaan, lapsen mieli vain kehitti torjuntakeinoja inhottavalle totuudelle. Joulu on tälle sopulille stressin (vaikka stressiä kuinka yrittää minimoida, aina sitä tulee, jos esim. haluaa sukulaisten kanssa olla tekemisissä) ja haikeuden aikaa.

Miksi ylipäänsä vietän joulua? En ole kristitty enkä minkään suomalaisen muinaiskulttuurin ylläpitäjä, joten uskonnollisia lähtökohtia ei ole. Joulun tiettyjä sanomia kuten rauhaa ja välittämistä on minusta hyvä osoittaa ympäri vuoden. Kuitenkin olisi mukavaa säilyttää jokin piristyksen ja valon juhla keskellä tätä pohjoista yötä. Ehkäpä joulusta tulee tälle sopulille ennen kaikkea valon juhla, kynttilöiden, tuikkujen ja roihujen juhla. Silloin voi perhetyä vaikka muinaissuomalaiseen mystiikkaan...